Mikä merkitys tuokiolla

Taidetuokiot toivat osastoille keskeytyksen päivärutiineihin. Osastoille saavuttaessa ei aina ollut tieto kulkenut perille saakka, että olemme tulossa. Olimme kuitenkin aina tervetulleita sekä henkilökunnan ja asukkaiden puolesta.

Tuokioiden tarkoituksena oli kannustaa asukkaita hulluttelemaan ja heittäytymään. Tuokioiden aikana asukkaiden aktiivisuus lisääntyi. Eräänkin kerran asukas nukkui suuren osan tuokiosta, mutta kun hänelle merkityksellinen kappale alkoi soida, hän heräsi ja lauloi kappaleen Puuseppä alusta loppuun. Kappaleen jälkeen hän vaipui taas horrokseen. Asukas hänen vieressään osasi kertoa, että nukkuva asukas oli ollut puuseppä ammatiltaan :)

Usein kun houtkuteltiin asukkaita toimintaan mukaan, ensimmäinen reaktio olikin en osaa ja en halua. Tuokion aikana kuitenkin suurin osa osallitui toimintaan mukaan. Tanssiminen ilman apuvälinettä saattoi olla haasteellista, mutta huivi kädessä liike syntyikin luontaisesti.

Koimme yhdessä mm. ilon, surun ja kiukun  hetkiä, kaikki tunteet olivat sallittuja. Emme ikinä tienneet tuokioille mennessä, mitä oli odotettavissa ja miten asukkaat reagoisivat tehtäviin. Taiteen avulla asukkaat pysytyivät ilmaisemaan tunteitaan ja kokemuksiaan.  Muistelu ja haaveilu taiteen avulla oli helppoa.  Minusta tuntui, että taide toimi myös välineenä lievittämään henkistä ja fyysistä kipua ja rajoitteita. (välillä sai jännittää, kun huonosti kävelevät, istumaan jämähtäneet, ponkasivat ylös penkistä ja heittäytyivät tanssiin :)

Sosiaalisuus vahvistui, puuhattiin yhdessä, kaikki huomioiden!